Näin jälkikäteen haluan nauraa kuinka naiivi olin. Keho löi itsensä sellaiseen lukkoon reilu kuukausi sitten, että opiskelusta tai työnteosta ei tullut mitään. Oli pakko valita. Tilanne ei ole kauheasti parantunut siitä. Sen siitä kai saa, kun elää useamman vuoden hektistä ja stressintäyteistä elämää, niin ettei enää osaa edes rentoutua. Alkoholin kulutus lisääntyy (tiedän ettei se ole hyvä asia) ja yleensä ruokavalio menee perseelleen ja liikunta jää pois. No mun kohdalla ruoka jäi melkein kokonaan pois. En ole kokenut olevani nälkäinen viimeisen kuukauden aikana ja olen elänyt puurolla ja omenoilla. Ja kahvilla. Ei hyvä juttu voin kertoa. Hiuksia lähtee edelleen paljon, mutta onneksi vähemmän kuin kaksi kuukautta sitten.

Nyt kun vihdoin koin olevani jälleen kiinni opiskelussa ja valmistumisessa, niin yliopisto peruutti pakollisen kurssin, koska opettajaa ei saatu. Ei ole totta. Olen ollut niin huonolla tuulella viimeisen viikon. En välttämättä saa tarpeeksi opintopisteitä tukia varten, koska ko. kurssi ei ole ainoa peruttu kurssi tänä keväänä. Näillä näkymin vietän kesän juosten tenteissä.