torstai, 17. maaliskuu 2016

Stressipalloilua

Näin jälkikäteen haluan nauraa kuinka naiivi olin. Keho löi itsensä sellaiseen lukkoon reilu kuukausi sitten, että opiskelusta tai työnteosta ei tullut mitään. Oli pakko valita. Tilanne ei ole kauheasti parantunut siitä. Sen siitä kai saa, kun elää useamman vuoden hektistä ja stressintäyteistä elämää, niin ettei enää osaa edes rentoutua. Alkoholin kulutus lisääntyy (tiedän ettei se ole hyvä asia) ja yleensä ruokavalio menee perseelleen ja liikunta jää pois. No mun kohdalla ruoka jäi melkein kokonaan pois. En ole kokenut olevani nälkäinen viimeisen kuukauden aikana ja olen elänyt puurolla ja omenoilla. Ja kahvilla. Ei hyvä juttu voin kertoa. Hiuksia lähtee edelleen paljon, mutta onneksi vähemmän kuin kaksi kuukautta sitten.

Nyt kun vihdoin koin olevani jälleen kiinni opiskelussa ja valmistumisessa, niin yliopisto peruutti pakollisen kurssin, koska opettajaa ei saatu. Ei ole totta. Olen ollut niin huonolla tuulella viimeisen viikon. En välttämättä saa tarpeeksi opintopisteitä tukia varten, koska ko. kurssi ei ole ainoa peruttu kurssi tänä keväänä. Näillä näkymin vietän kesän juosten tenteissä.

sunnuntai, 17. tammikuu 2016

Sunnuntai-illan sanailua

Istun kolmatta iltaa yksin kotona, pisin aika mitä olen ollut yksin täällä uudessä kämpässä. Kämppis lähti viikonlopuksi pois. Outoa, oon asunut vasta viikon omillani. Tuntuu paljon pidemmältä...

Aamut ja illat täällä ovat kylmiä. Fleece kuuluu normaalin vaatekertaan. Aamuisin istun keittiönpöydän ääressä horkassa (varsinkin eilen klo 6.30) kahvikuppi kädessä ja tuijotin kelloa. Aika normaalia. Yleensä teen iltaduunia, mutta eilen ei pystynyt. Illalla oli menoa osakunnalla. Tämän kevään arkeen kuuluu myös osakuntailu, mulle täysin uus juttu, jännittää...

Katellaan kuinka kiire kevät tulee, kun yhdistetään duuni, opiskelu, osakunta, parisuhde ja ystävät. Yllättävän positiivisella fiiliksellä mennään, ainakin vielä.

- Miss Dee -

perjantai, 15. tammikuu 2016

Hölinää blogista ja sen aiheesta

Blogin ensimmäinen artikkeli, ensimmäinen virke on aina se vaikein. Mistä alottaisin? Kertoisinko itsestäni vai blogistani vai mistä? No alotan molemmista:

Olen siis Helsingissä asuva nuori neiti, jonka pääsääntöinen arki koostuu tällä hetkellä opiskelusta ja määräaikaisduunista. Arki koetaan usein harmaana ja ikävänä. Se on asia, josta ei voi nauttia. Haluan osoittaa, että myös arki voi olla mielenkiintoista. Ensimmäinen klisee: asenne ratkaisee aina. Niin ärsyttävältä kuin kyseinen sanonta kuulostaa, se on harvinaisen totta (kantapään kautta opittu).

Tarkoitukseni oli opiskella nyt koneella ollessani, mutta pääduinki tekemään tämän blogin... ensi viikolla jatkuu kurssit ja kiire iskee taas kunnolla päälle, joten nyt nautitaan vielä. Aamulla juostaankin sitten aamuvuoroon.

Loppuhuomatuksena: en suunnittele kirjoituksiani, en osaa runoilla kuten kirjailija, pidän tajunnanvirrasta.

- Miss Dee -